Tämän syksyn välikausi - Reimaa joka tuutista

Tälle syksyä jouduin kuitenkin jotain välikausikampetta V:lle ostamaan, vaikka keväällä olin sitä mieltä, että koko vuoden ulkovaatteet on jo ostettu. No eihän se ihan niin mennyt. Keväällä käytettynä hankitut välikausikengät jäivät pieneksi jo ennen kesää, joten jälleen pääsin kenkäostoksille. Pieneksi jäi myös Reiman välikausihaalari. Senkin tilalle oli hankittava jotain, koska softshell-haalarilla tulee helposti kuuma kun päivisin on vielä aika lämmintä. Miltä siis näyttää 3-vuotiaan välikausi?

Reimatec Patter, kuva us.takemore.net

Olin jo aiemmin ihastellut Reiman vedenpitäväksi kehuttuja Wetter-kenkiä, mutta hylännyt ajatuksen niistä kengännauhojen vuoksi. Nyt Wettereiden taaperoversiosta, tarranauhallisesta Patterista, oli kuitenkin tullut lisää kokoja, joten sellaiset lähti tilaukseen alkukesästä pienellä alennuksella koossa 26 (tuntuu muuten hurjan isolta jo tämän kokoiset kengät, vastahan ne kengät oli kokoa 20?!). Vaikka olen lukenut paljon kriittisiä kommentteja näiden Pattereiden vedenpitävyydestä, ei itselläni ole vielä toistaiseksi - tosin melko lyhyen käyttökokemuksen perusteella - mitään pahaa sanottavaa. V on hyppinyt pienissä lätäköissä ja vaeltanut märällä ruoholla nämä jalassa, eikä ole sukat vielä kastuneet. Olen huuhtonut kenkiä hanan alla eikä silloinkaan sisusta kastunut. Ei kai välikausikenkien ole tarkoituskaan kumppareita korvata. :)

Reimatec Pickle, kuva scandinavianoutdoor.fi

Eräänä keväisenä iltapäivänä selasin luennolla Reiman sivuja jonkun alennusmainoksen kilahdettua sähköpostiini. Ja ihan sattumalta osui silmiin aika hurjalla alennuksella Reimatecin takkeja. Pakkohan se oli tilata, kun tällaisen Pickle-kuoritakin sai 25 euron hintaan! Vesipilari on huimat 15 000, joten tämä takki todella käy sadetakista. Väri on todella kirkas pinkki, lähes neonpinkki, joka on todella vaikea saada kuviin tallentumaan oikeanlaisena. Eipä onneksi ole näköjään Reiman tuotekuvaajakaan siinä onnistunut, heh. :D Onnistuin valitsemaan oikein sopivan koon 98 cm meidän pitkähkölle pian 3-vuotiaalle, joka on sopivan reilu vielä ja toivon että se menisi pitkään.

Reimatec Tuikku, kuva reima.com

Samaan aikaan kenkien kanssa etsin takin kaveriksi tietysti housuja. Ja ylläriylläri että nekin sitten valikoituivat Reiman sivuilta, kun en nopealla etsinnällä en muista nettikaupoista haluamaani löytänyt. Halusin tec-laatuiset henkselilliset housut mustina, joten vaihtoehtoja ei ollut paljon. Päädyin Tuikku-housuihin koossa 98.

Suurinpiirtein tältä näyttää tämä syksy. Kamalan huono kuva iltahämärässä otettuna, mutta kai tästä idean saa. Kumpparitkin sattuu olemaan Reimaa joten nyt on tosiaan Reimaa joka tuutista. En ole minkään lastenvaatemerkin uskollinen fani tai kannattaja, mutta jostain syystä tätä Reimaa meille tahtoo eksyä. Olen kuitenkin ollut näiden laatuun tähän asti hyvin tyytyväinen ja on löytynyt omaa silmää miellyttäviä vaatteita. :)

Ihan halpojahan nämä tecit ei toki ole, mutta koen että ulkovaatteissa vedenpitävyys on niin suuri etu, että siitä maksan ihan mielelläni. Päiväkodissa vedetään märällä kelillä automaattisesti kaikille kuravaatteet ulkovaatteiden päällä. Kotona en kuitenkaan halua kurahousujen kanssa pelata, eikä meiltä niitä kotoa edes löydy.

Lätäkössäkin on jo istuttu uusilla housuilla!

Vuosi takana!

Nämä puhtaasti opiskeluihin liittyvät postaukset näyttävät harventuneen enää puolivuosittaisiksi. :D Viimeksi olen näköjään kirjoittanut opinnoista viime talvena. Yritän jälleen kerran tsempata! Olisi mukava muistella näiden postausten kautta joskus valmistumisen jälkeenkin vielä, että mitä sitä on tullut tehtyä. Ja ehkä näitä eksyy lukemaan joku alasta kiinnostunutkin. :) Nyt on siis jo ensimmäinen vuosi takana bioanalyytikko-opintoja. Vieläkään ei kaduta, että vaihdoin alaa (tai no - teknisesti siis ammattia koska ala on edelleen sama), vaikka tällä hetkellä olisin voinut hyvinkin olla jo vuoden töissä valmiina sairaanhoitajana.

Tunnelmia viime keväältä erikoisalojen kursseilta. Tämä kuva on otettu kliinisen hematologian (suomeksi veritautiopin) kurssilta. Kuvassa näkyvä litku ei ole kuitenkaan verta, vaan reagenssia.

Kliinisen fysiologian kurssilta EKG-käyrää. Enpä tiennyt ennen tämän koulun aloitusta, että bioanalyytikot ottavat ja jonkin verran myös tulkitsevat sydänfilmejä.

Itse asiassa mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän tämä ammatti tuntuu omalta. Vieläkin enemmän siksi, että olin todella onnekas ja sain koko kuluneen kesän tehdä tämän alan töitä. Pääsin siis paikallisen sairaalan labraan ottamaan näytteitä (verinäytteitä siis, ettei vaan jää epäselväksi). Kesä meni to-del-la nopeasti, koska työt imivät ison osan ajasta, mutta myös voimista työajan ulkopuolella... Kelien puolesta ei kyllä harmittanut yhtään vietellä kesää sisätiloissa. Nuo aikaiset aamut olivat kuitenkin minulle se rankin osuus, sillä itse työ oli tosi antoisaa ja mukavaa lukuunottamatta hiljaisia hetkiä. Olen todella kiitollinen tästä kokemuksesta ja ylpeä itsestäni, että rohkenin mennä töihin hyvin kokemattomana näytteenottajana. Tekemällä oppii ja tämä sanonta on tosi, vaikka karmea klisee onkin.

Tunnelmia töistä

Noin muuten sitten kesällä tietysti ulkoiltiin, syötiin mansikoita, käytiin asuntomessuilla, kotieläinpihassa ja parissa lastentapahtumassa lähistöllä. 

Toista kouluvuotta on takana jo muutama viikko. Luulen, että tämä toinen vuosi menee roimasti rennommissa tunnelmissa kuin ensimmäinen. Turha niuhottaminen jääköön pois ja aion yrittää nauttia opinnoista. Kesätyöt saivat silmät aukeamaan hieman sen suhteen, kuinka paljon koulussa läpi käytävästä teoriasta on ehkä vähän turhaa käytännön kannalta. On tietysti tärkeää saada hyvä teoriapohja käytännön osaamiselle, mutta kaikkea ei tarvitse muistaa ulkoa. Ensimmäinen harjoittelumme -  2 viikkoa kestävä näytteenoton harjoittelu - alkaa pian. Sen suhteen olen odottavaisin mielin, sillä nyt pääsen oppimaan kaikkea sitä, mikä jäi kesätöissä oppimatta.

Näihin tunnelmiin! "Nyt nautitaan syksystä" pian 3-vuotiaan tyttäreni sanoin. :)