Jos tulisin nyt raskaaksi...

Aikoja sitten kirjoitin vauvahaaveista ja -suunnitelmista. Suunnitelmat laitettu nyt toteutukseen ja vauvalle annettu lupa tulla! Itsehän olen vauvakuumeillut jo vuosia on-off, mutta miehen lämpiäminen ajatukselle olikin pidempi prosessi. Tottakai asiaan on paljon vaikuttanut myös taloudellinen tilanne ja työnäkymät; minun oli koulutuksen luonteen takia pakko saada bioanalyytikko-opinnot suoritettua keskeytyksettä ja miehellä on ollut opiskelujeni aikana useampi pätkätyösuhde. Nyt tilanne näyttää kaikin puolin niin valoisalta, että vauva saa ihan oikeasti tulla, enkä meinaa pysyä housuissani.

Googlesta

Siksi mieleen tulikin kirjoittaa tällainen haaveilu-tyyppinen postaus siitä, miten asiat menisi, jos tulisin nyt heti raskaaksi. Tiedän, että moni ei anna itselleen lupaa haaveilla tai toivoa yhtään ennen kuin plussa pärähtää testiin, eikä pitkään aikaan vielä sen jälkeenkään. Omalla kohdallani jo tämän yritysajan odotus on kuitenkin tuntunut niin pitkältä, että sallin itselleni haaveilun. Esikoisemme sai myös alkunsa saman tien kun häntä aloitettiin yrittämään, joten toivon että se antaisi jotain viitettä kyvystäni tulla raskaaksi tämän toisenkin lapsen kohdalla, vaikka aikaa tuosta onkin kulunut jo viisi vuotta.

Googlesta

Jos tulisin nyt raskaaksi ja asiat menisivät samalla tavalla kuin viimeksi, voisin pahoin noin viikot 6-10, eli marraskuun loppu ja joulukuun alku menisivät oksentelusta kärsien. Vatsani alkaisi kasvaa vasta talven jälkeen, joten viime raskaudessa tutuksi tullut ongelma talvitakkiin ja toppahousuihin mahtumisesta ei ainakaan olisi ajankohtainen. Niskapoimu-ultra ajoittuisi todennäköisesti joulukuun loppuun tai tammikuun alkuun. V:n raskauden julkistin somessa vasta rakenneultran jälkeen, mutta nyt olen ajatellut kertovani raskaudesta jo np-ultrassa käytyäni. Voisi siis olla mahdollista julkaista uutiset uutenavuonna! Sukulaisille voisi sitten kertoa vähän myöhässä tulevasta lahjasta jo jouluna, mikäli neuvolassa tehtävässä varhaisultrassa kaikki olisi kunnossa.

Kevät menisi töissä käyden, masua kasvatellen ja tavaroita hankkien. Rakenneultrassa toivoisin sukupuolen selviävän, jotta varsinkin vaatteita olisi helpompi ostaa. Isommat käyttötavarat saisivat kuitenkin olla sukupuolineutraaleja väriltään, jotta niitä voi kierrättää mahdolliselle kolmannelle lapselle joskus hamassa tulevaisuudessa. V:n raskaudessa sukupuoli kerrottiin heti kaikille, ja niin tekisimme tälläkin kertaa.

Googlesta

Äitiysloma alkaisi touko-kesäkuulla, jos vain jaksan ja pystyn sinne asti olemaan töissä. Olen aina säälinyt äitejä, jotka joutuvat hikoilemaan kesähelteillä vastasyntyneen kanssa, saati ison raskausvatsan kanssa. Nyt minä olisin yksi heistä, jos tuleva kesä on yhtä kuuma kuin mennyt. Laskettu aika osuisi nimittäin heinäkuulle. No, eipä tarvitsisi pukea vauvalle paljon päälle ja ihokontaktin ottaminen olisi pakollista olosuhteista johtuen. Meidän asunnossa kun ei ole ilmalämpöpumppua, ainoastaan koneellinen ilmanvaihto. Jos olo olisi liian tuskainen kotona olemiseen, saattaisimme lähteä vanhempieni viileään omakotitaloon evakkoon. Synnärillä olisi varmasti ruuhkaa, sillä olen lukenut jostain, että heinäkuussa syntyy eniten lapsia Suomessa. Heinäkuu olisi siinä mielessä täydellinen ajankohta vauvan syntyä, että miehen kesäloma ajoittuu heinäkuuhun. Jos hän pitäisi sen perään vielä isyyslomaa, saisimme kaikki lomailla yhdessä pitkän pätkän ennen miehen paluuta töihin.

V:tä ei ole kastettu, vaan hänelle pidettiin nimijuhlat, joiden yhteydessä nimi kerrottiin kaikille. Uuden vauvan kanssa kertoisimme nimen todennäköisesti heti syntyessä, mikäli siitä päästään sopuun raskausaikana. Pikkuhiljaa kasvavan vauvan kanssa olisi ihanaa nauttia syksyn viilenevistä ilmoista ja käydä vaunulenkeillä. V aloittaa elokuussa eskarin, johon voisimme vauvan kanssa häntä saattaa kävellen ja hakea iltapäivisin päiväunien aikaan kotiin. Voi kunpa nämä haaveet kuultaisiin ja toteutuisivat. :)

Syksyinen tilannepäivitys

Viime postauksessa pähkäilin kesätöitä ja mietiskelin kevään koulujuttuja. Ja nyt on taas jo syksy! Ihan uskomatonta, miten harvoin kirjoittamiseen tulee tartuttua. Mutta eipä tämän blogin kanssa alun perinkään ole ollut mitään tavoitteita. Opinnäytetyö puristettiin tosiaan keväällä kasaan - parini kanssa tehtiin ihan uusi aluevaltaus ja tuotettiin videomateriaalia ja oltiinpa vielä tyytyväisiä lopputulokseen. :) 

Googlesta

Kesätöihin päädyin sitten kuitenkin samaan paikkaan, missä olin ollut jo kahtena aiempana kesänä, ja näillä näkymin valmistumisen jälkeen tammikuussa aloittelen siellä työt. Tässä hetkessä on tosi onnellinen ja kiitollinen mieli siitä, että valitsin juuri bioanalyytikon ammatin. Meidän koko valmistuvalle ryhmälle on töitä tiedossa, eikä kenenkään tarvitse vastoin omaa tahtoaan jäädä työttömäksi. Harvalla valmistuvalla on näin mahtava tilanne.

Googlesta

Viime viikolla sain pakettiin viimeisen harjoitteluni. Tein 6 viikon syventävän harjoittelun kahdessa 3 viikon pätkässä; ensimmäisen kliinisellä kemialla ja toisen kliinisellä mikrobiologialla. Kemian valitsin siksi, että ajattelin sen hyödyttävän minua eniten tulevissa töissäni. Mikrobiologiaan taas ihastuin kahden viikon perusharjoittelujakson aikana vuosi sitten. Bakteerit ovat oma kiehtova maailmansa ja mikrobiologialla työ on käsityöpainotteisuutensa vuoksi hyvin erilaista kuin automatisoiduissa kemian laboratorioissa.

Valmistumispäivämäärä on aika tarkalleen kahden kuukauden päästä. Sitä on vaikea käsittää, koska joulukuu on tuntunut pitkään tosi kaukaiselta ajankohdalta. Tulevien viikkojen aikana pitäisi puristaa kokoon syventäviin harjoitteluihin liittyvät kirjalliset tehtävät ja muutama ryhmätyö pariin jäljellä olevaan kurssiin. Tämä juuri alkanut syyslomaviikko taitaa siis mennä pitkälti läppärin ääressä. Ja silti tiedän, että näitä hiljaisia hetkiä yksin kotona katse naulittuna ruutuun tai kirjaan tulee vielä ikävä.

Vuosi 2017 hyvästelty ja uusia tuulia nuuskimassa

Viime vuosi oli raskas. Kevätlukukausi koulussa oli kiireinen ja työntäyteinen ja sen perään olin koko kesän töissä vaikka oikeasti olisin kaivannut vähän lomaa. Syyslukukaudella pyörähdettiin koulun penkillä vaivaiset 3 viikkoa, jossa ajassa huitaistiin muutama kurssi valmiiksi ja sen jälkeen siirryttiin koko loppusyksyn kestävälle harjoittelujaksolle.

Aloitin syksyllä harjoittelun neurofysiologian yksiköstä ja sieltä jatkoin mikrobiologialle, sitten kliiniselle fysiologialle, patologialle ja viimeiset harjoittelut kuluivat verikeskuksessa ja hematologian ja kemian päivystyslaboratoriossa. Opin syksyn aikana mielettömän paljon asioita ja aika kului nopeasti, vaikka kaikkiaan harjoitteluaika oli todella raskasta ja vaativaa. Kun päästiin jouluun, olo oli kuin histologisen kudosprosessoinnin läpikäyneellä lihakimpaleella; uitettu monenlaisissa liemissä ja kertakaikkiaan kypsä. Mutta samalla tietysti myös voittajafiilis; mä selvisin!

Harjoittelupaikan hanskakuusi

En voi sanoin kuvailla, miten onnellinen olen, että vuosi 2017 on nyt ohi, sillä tänä vuonna puhaltavat uudet tuulet monella saralla. Opintoja on jäljellä enää tämä vuosi. Joulukuussa kaikki on ohi ja saan bioanalyytikon paperit käteen. Tähän vuoteen mahtuu varmasti paljon epätoivon tunteita opinnäytetyön ja muun koulupuuhan kanssa, mutta yritän nauttia viimeisistä hetkistä opiskelijana. Tiedän, että tämä kaikki on ohi silmänräpäyksessä ja vielä joku päivä saatan haikailla tätä omalla tavallaan huoletonta opiskeluaikaa.

Kesätyöt ovat puhututtaneet jo lähes alkusyksystä alkaen ja olenkin tehnyt jo aloitteita niiden suhteen. Olen kysellyt kesäksi töitä ihan uudesta paikasta ja vähän omanlaisestaan maailmasta, johon en olekaan vielä päässyt astumaan. Olisi piristävää ja työkokemuksenkin kannalta kiva päästä ensi kesäksi eri paikkaan kuin missä olen jo kahtena kesänä ollut.

Googlesta

Kaikkein eniten tässä uudessa vuodessa minua kuitenkin kutkuttaa syksyllä alkava projekti. Kirjoitinkin aikaisemmin, miten olemme suunnitelleet vauvaa vuodelle 2020. No, koska suunnitelmilla on tapana muuttua niin nyt meillä onkin toiveissa vauva vuosimallia -19. Syksyllä olisi tarkoitus aloittaa yrittämään vauvaa, jotta ehtisin ensi vuonna olemaan vielä töissä sen verran, että saan kunnollisen äitiyspäivärahan. Olen sanoinkuvaamattoman onnellinen ja innoissani, enkä ole malttanut pysyä pois kauppojen vauvanvaatehyllyiltä... ❤