Jyrsijämuistelmia

Minulla on ollut jyrsijöitä niin kauan kuin jaksan muistaa. Ensimmäiset jyrsijäni olivat kaverini venäjänkääpiöhamsteri roborovskit (3 kpl), jotka sain itselleni kun kaverini ei enää jaksanut hoitaa niitä. Vuosi oli 2004 joten olin 12-vuotias ja nimesin ne Amandaksi, Melindaksi ja Belindaksi. Voi apua oikeasti mitkä nimet, mutta tuolloin ne olivat varmasti mielestäni hienoimmat nimet mitä saatoin keksiä. :D Ja sen jälkeen jyrsijöitä on tullut ja mennyt niin paljon, etten itsekään muista kaikkia, ellen lunttaa jostain papereista. Eikä kaikista ole edes mitään papereita enää tallessa.

Ensimmäiset jyrsijäni

Noista roboista Belinda taisi kuolla viimeisenä ja sen jälkeen oli jäljellä tyhjä häkki ja mielettömän hamsterikuumeinen tyttö. Sitten haettiinkin läheiseltä kasvattajalta syyrialainen hamsteri Ronja vuonna 2005. Samoihin aikoihin kaverini sai poikahamsterin ja mehän tietysti teetimme näillä poikaset vielä samana vuonna. Voi kuinka fiksua. Mutta hyvin kävi onneksi ja kaikille poikasille löytyi kotikin. Olin onneksi jo aika nuorena vastuuntuntoinen ja hoidin näin jälkeenpäin mietittynäkin eläimiäni suurella rakkaudella ja niin hyvin kuin pystyin. Luin hirvittävästi tietoa netistä jotta osaisin ruokkia ja käsitellä poikasia oikein. Ja hartaudella keittelin hamstereille puuroja, annostelin erilaisia pilttisoseita ja jogurttia (tuolloin ei vielä puhuttu mitään maitotuotteiden sopimattomuudesta) ja ostin emolle persiljaa raudansaannin turvaamiseksi.

Ensimmäinen syyrialaiseni Ronja ihan vauvana

Ronjan poikasista jätin itselleni kaksi, mustan pitkäkarvaisen uroksen Ricon ja mustan kilpikonnanaaraan Namin. Loppuvuonna 2005 ostin eräältä harrastelijakasvattajalta lyhytkarvaisen creme valkonauhaisen naaraan Dionen. Dionella ja kaverini uroksella yritettiin vielä toiseenkin kertaan saada poikasia, mutta (ehkä ihan hyvä niin) tulosta ei syntynyt. Sen sijaan Ronjan tytär Nami teki poikaset vuonna 2006 eräältä toiselta kaveriltani lainassa olleen musta-keltaisen uroksen kanssa. Jostain syystä tämä naaras oli ilmeisesti kovin stressaantunut emo ja söi noin puolet poikasista. Muistan olleeni melko surullinen, kun poikasissa olisi ollut himoitsemaani valkokirjokilpikonnaa, mutta juuri nämä päätyivät emon suihin. Kovin montaa poikasia ei tainnut jäädä jäljelle, normaaleja ja cremejä taisivat olla pääasiassa. Itselleni jäi creme vkkk naaras Nea (tällaisia kauhistuksiahan ei edes pitäisi syntyä, mutta näin käy kun pikkulikat teettävät poikasia juuri välittämättä väriyhdistelmistä).

Kasvattejani, vasemmalla musta kk Nami, ylhäällä musta Rico (piskuinen uros komealla turkilla <3) ja alla creme vkkk Nea

Syyrialaisinnostus alkoi sitten jossain kohtaa hiipua nopeasti ja kasvatushaaveetkin karisivat, kun muu elämä ja muut eläinlajit alkoi kiinnostaa enemmän. Näiden kotiin jääneiden poikasten jälkeen olen hankkinut enää yhteensä kolme syyrialaista, joista kaksi oli peräisin kasvattajilta ja yksi eläinkaupasta. Viimeisin syyrialainen hamsterini (alla olevassa kuvassa alin) kuoli vuonna 2014. Tämän jälkeen ei siis ole enää syrkkejä ollut, mutta älä koskaan sano ei koskaan. Ottaisin yhden varmasti heti, jos olisi yhtään ylimääräistä tilaa terraariolle! Katsotaan, katsotaan.

Viimeisimmät syyrialaiset vuosilta 2009-2014

Vuonna 2008 syyrialaismäärän vähän hiipuessa ostin eläinkaupasta roborovski-trion, mutta uroksia kun ensimmäisellä kerralla oli naaraita. Ja se oli kyllä iso virhe. Tappelivat verissäpäin ja ensin erotin haavoittuneen kahdesta muusta. Lopulta jouduin sitten erottamaan kaksi muutakin vielä toisistaan kun eivät tulleet toimeen lainkaan. Ensimmäiset roboni olivat myös yllättävän sosiaalisia - yksi niistä oli jopa kunnon sylilöllykkä - mutta nämä urokset olivat ehkä vähän normaalimpia roboja siinä suhteessa, että ei niitä juuri tehnyt mieli sylitellä. Samoihin aikoihin minulla oli myös kaksi talvikkoa: eläinkaupasta Sandybell - äkäinen naaras, joka ei koskaan kesyyntynyt kunnolla - ja toinen uros kasvattajalta, aivan ihana sylilöllykkä Romeo.

Vas. yksi urosroboista, ylhäällä Sandybell ja alhaalla Romeo

Muista jyrsijöistä kuin hamstereista minulla on vuosien varrella ollut marsuja, gerbiileitä, hiiriä ja rottia. Gerbiiliveljekset Casimirin ja Casperin (agouti ja pink eyed white) ostin muistaakseni jostain eläinkaupasta vuonna 2009. Ne oli ihan kivoja veitikoita ja vilkkaita kun mitkä, mutta muistelen pitäneeni niitä jotenkin vähän persoonattomina eikä ne minua syystä tai toisesta vallanneet sillä tavalla kuin hamsterit. Myöskin 2008-2009 halusin kokeilla hiiriä lemmikkeinä. Ostin ensin 2 kappaletta siamese seal point -naaraita eräältä kasvattajalta. Pian halusin niille lisää kavereita ja eräältä toiselta kasvattajalta ostin 3 naarasta lisää. Tämän lauman touhuja oli ihan hauska katsella ja hiirissä mukavan erilaista oli niiden ketteryys ja kiipeilytaito. Ikävämpänä muistona mielessä on se pissan lemu, joka oli jotenkin erilailla läpitunkevaa kuin hamstereilla. Jossain vaiheessa ostin kasvattajalta myös pikkuisen mustan pitkäkarvaisen uroshiiren Mikin, joka tietysti asui yksikseen eikä naaraiden kanssa. En itseasiassa yhtään muista, ostinko ensin Mikin vai tuon naaraslauman. Hirvittävän huono muisti ja noista naaraista en löytänyt yhtään kuvaa mistään, että voisin kuvauspäivämääristäkään saada selkoa tähän.

Gerbiilit Casper ja Casimir

Pk musta uroshiiri Mikki

Teini-iässä aloin haaveilemaan rotista ja pitkän harkinnan jälkeen toteutin unelmani. Vuonna 2010 18-vuotiaana kun minulla ei enää ollut kuin yksi hamsteri, ostin eräältä harrastajalta pitkän harkinnan jälkeen 2 mustaa urosrottaa, Myrskyn ja Roudan. Rakastuin niihin päätä pahkaa, vaikka ne olivatkin melkoisia sotkupekkoja ja tekivät huoneessani toki tuhojakin vapaana juoksennellessaan. Mikään muu jyrsijä ei ole yhtä älykäs ja sosiaalinen, voisi sanoa että rotat ovat pikkuisia koiran korvikkeita. Rotat saivat olla päivittäin vapaana huoneessani ja ne kulkivat hupussani ja olallani. Seurustelin tuolloin jo mieheni kanssa kaukosuhteessa, ja rotat reissasivat viikonloppuisin mukanani visiiteille. Voisin joskus vielä kuvitella ottavani rottia, mutta naaraita, sillä urosten merkkailu oli todella rasittavaa. Lisäksi rottien pitäminen vaatii ehdottomasti omistusasunnon, sillä tuhoa tulee helposti. Omasta huoneestani kärsi tapetit ja jalkalistat. Ja kolmanneksi rotilla täytyy olla mahdollisuus elää häkin ulkopuolella. Nuokin kaksi apinaa aina odottivat häkin kattoluukulla, että koska sen avaan, ja äkkiä kiivettiin ulos häkistä ja riehumaan työpöytäni laatikoihin kun vapaus koitti. Molemmat kuolivat aika peräjälkeen ja toisen kuoltua olimme muuttaneet miehen kanssa jo yhteiseen vuokrakämppään. Se oli varmaasti se suurin syy, miksi uusien rottien hankkiminen sitten jäi.

Rotat Myrsky ja Routa

Kotoa pois muuttaessa minulla oli enää yksi yksinäinen rottavanhus Routa ja yksi syyrialainen hamsterivanhus. Tuntui masentavalta ajatella, että yksi kaunis päivä olen aivan tyhjin käsin, sillä molemmilla alkoi tosiaan olla ikää. Minulla ei ollut kotona asuessa ollut mahdollisuutta ajatellakaan marsujen hankkimista, sillä tiesin niiden vaativan tilavan häkin ja mielellään vapaana juoksutusta. Yo-kirjoitusten jälkeisenä kesänä (vuonna 2011) ennen kotoa muuttoa aloinkin hankkia jo valmiiksi tarvikkeita marsuja varten, sillä tiesin haluavani "kokeilla" sitäkin lajia. Alkusyksystä meille muuttikin sitten 2 marsupoikaa eräältä lähellä asuvalta kasvattajalta. Pojat saivat kutsumanimikseen Torsti ja Taavi. Ikävä kyllä jouduin luopumaan pojista V:n synnyttyä ja luovutin ne takaisin kasvattajalleen (tässä yksi erittäin hyvä syy hankkia eläimet aina kasvattajalta - en ole vielä koskaan kuullut kasvattajan kieltäytyvän ottamasta takaisin kasvattejansa), kun tuntui että en enää pysty vauvan kanssa antamaan niille tarpeeksi aikaa ja huomiota. Alkuvuodesta -14 lähtien viimeisimmän hamsterinkin kuoltua olen ollut ensimmäistä kertaa elämässäni täysin ilman lemmikkejä tämän vuoden kevääseen saakka.

Torsti ja Taavi

Yhteensä minulla on ollut 2 talvikkoa, 6 roborovskia, 8 syyrialaista, 2 gerbiiliä, 2 rottaa, 2 marsua ja 6 hiirtä reilun 10 vuoden aikana. Ei minulla koko ajan siis ihan eläintarha ole sentään ollut pystyssä, vaikka niin minulle uskoteltiin :D. Täytyypä kirjoitella nykyisistä karvakavereista toinen postaus, sillä niitä en laskenut mukaan näihin lukemiin. Suurin eläimistä asusti omassa huoneessani. Alla pari kuvaa häkeistä, joita saikin sitten sovitella .

4 kpl kääpiöiden asuntoja ja yhden syrkin häkki, lattialla gerbiilien terraario (v.2009)

Rottien Furet Towerin puolikas (v. 2010)

Rakkaus jyrsijöihin on säilynyt ja minulla tulee varmasti olemaan aina jonkunlainen jyrsin tai useampikin. Vaikka niitä pidetään pikkulasten lemmikkeinä niin sitä ne eivät todellisuudessa ole. Jyrsijöiden hoito on helppoa kyllä, mutta varsinkin ruokintaan täytyy osata panostaa. Pieni jyrsijä ei ole myöskään pienelle lapselle paras mahdollinen lemmikki haurautensa vuoksi. Jyrsijät vahingoittuvat helposti lapsen käsissä, puhumattakaan siitä että lähtevät helposti karkuun ja hukkuvat. Olen onnellinen, että vanhempani antoivat minulle melko "vapaat kädet" harrastaa jyrsijöitä (kävin itseasiassa aika monissa pet-näyttelyissäkin hamstereiden kanssa pienempänä) ja samalla kasvattaa vastuuntuntoa. V:lle aion antaa isompana samanlaisen mahdollisuuden eläinharrastukseen (muihinkin kuin jyrsijöihin), jos hän on kiinnostunut sellaisesta, mutta sillä erotuksella, että itse aion olla myös mukana puuhassa. Minua ei liiemmin valvottu ja sain itse päättää kaikesta eläimiin liittyvästä, kunhan määrä ei kasvanut liian suureksi tai rahaa mennyt liikaa.