Opiskelu äitinä

Äitiys ja opiskelu on tähän asti ollut kohtuullisen helppo yhdistelmä. Suuren suurta vertailukohtaa minulla ei toki ole, koska olen ehtinyt olla töissäkäyvä äiti vain viime kesän ajan eli reilut pari kuukautta. Mutta tältä pohjalta voin kuitenkin todeta, että opiskelussa verrattuna työssäkäyntiin on omat puolensa. Opiskelu tuntuu helpolta ja turvalliselta siirtymältä kotiäitiydestä uran pariin. Suoraan työelämään siirtyminen olisi varmasti ollut rankkaa. Valmistuttuani minulla on oman alani tuore tietotaito eväänäni ja olen valmis lähtemään töihin kohti uusia haasteita. Siinä vaiheessa olen varmasti myös jo niin lopen kyllästynyt opiskeluun, ettei ihan hetikohta tule hinkua lähteä mukaan mihinkään lisäkoulutuksiin kuten yamk-opintoihin.

Opiskeluni ovat päiväpainotteista monimuoto-opiskelua ja se on pelkkää plussaa näin äiti-ihmisenä. Kun joka viikko on vähintään yksi itsenäisen opiskelun päivä (tai vapaapäivä, jos ei satu olla mitään kirjallisia tehtäviä työn alla tai tarvitse lukea tenttiin - tätä tosin tapahtuu harvoin), jää enemmän aikaa tehdä kotona kotitöitä koulujuttujen ohessa ja monesti on mahdollisuus myös antaa lapselle vapaapäivä päiväkodista. V:lle ei tule kovin usein täyttä hoitoviikkoa useampaa viikkoa peräkkäin, mistä olen onnellinen.

Lisäksi monet kurssit toteutetaan etäluentoina, jolloin on mahdollista seurata luentoa kotona omalta läppäriltä. Taukojen aikana (ja kröhöm, välillä muulloinkin) on aikaa raivata kotona vallitsevaa kaaosta, pyykätä ja täyttää tiskikonetta. Alkuun kesti tottua etäluentoihin ja olin hieman niitä vastaankin, mutta nyt en vaihtaisi niitä pois. Totta puhuen tuntuu joskus varsin turhalta raahautua koululle kuuntelemaan luentoja, joilla luetaan powerpoint-diat läpi ja sitten ajella takaisin kotiin. Usein ajatus alkaa harhailla eikä tule keskityttyä kunnolla kuuntelemaan. Live-luentojen positiivinen puoli on tietysti se, että epäselvät asiat voi selvittää heti.

Päiväkodin tätien ottama kuva

Plussaa opiskelussa on siis jokseenkin joustava aikataulu kurssien puitteissa. Omissa opinnoissani läsnäolo on kuitenkin pakollista kaikilla kursseilla, joten aivan huvikseen ei voi skipata luentoja. Käytännössä joustoa kyllä löytyy hyvinkin paljon, sillä onhan se ihan ymmärrettävää, että lapsiperheessä opiskeleva puolisko on se, joka jää kotiin kun lapset sairastavat. Laboraatiotunnit ovat 100 % pakollisia, joten niihin on sitten tultava vaikka pää toisessa kainalossa. Toisaalta ne ovat yleensä myös kaikista kivoimpia tunteja. Harjoitteluissa taas on sitten suoritettava se tietty tuntimäärä, oli mikä oli. Toivon että vuoden päästä syksyllä pitkä 12 viikon harjoittelu menee niin mutkattomasti, etten joudu sumplimaan tuntien korvaamisia esim. viikonloppuisin.

Se pieni mutta, mikä opiskelussa perheellisenä tökkii, on vapaa-ajan puute. Vaikka on vapaapäiviä, lyhyitä päiviä ja pitkiä lomia, niin jotenkin kummasti kaikki suuritöiset kurssit ja tenttisumat tahtovat sattua päällekkäin. Iltaisin ja viikonloppuisin se on tietenkin kaikki pois perheen yhteisestä ajasta: se aika, mikä ei mene tenttiin lukiessa tai tietokonetta näpytellessä, menee pitkälti tentistä/tehtävästä stressaamiseen. Tai näin ainakin minulla. Töissä käydessä vapaa-aika on oikeasti vapaata aikaa eikä mitään töihin liittyvää ainakaan toivottavasti tarvitse puida läpi mielessään.

Olen todella kiitollinen miehelleni, joka on antanut minulle rauhan niin stressaamiseen kuin tuottavampaankin tekemiseen hoitamalla V:tä ja tekemällä kotitöitä satunnaisesti paljon enemmänkin kuin voisi pyytää. V:stä onkin tullut tämän syksyn aikana melkoinen isin tyttö. Kun joskus valmistun, täytyy varmaan antaa miehellekin jonkinlainen muistaminen, sillä onhan hänellä aivan valtavan suuri rooli minun opinnoissani ja ennenkaikkea siinä, miten niissä menestyn. Yksinhuoltajana todennäköisesti joutuisin menemään hyvin pitkälti sieltä, missä aita on matalin... Ensi keväänä, kun kuvioihin heitetään kaiken muun päälle vielä opinnäytetyön tekoa, tulee varmasti olemaan mielenkiintoisia aikoja.

Toinen miinus opiskelussa on tietenkin raha. Eihän tästä kukaan mitään maksa, vaan pienillä tuloilla mennään ja opintolainaa nostetaan kaikki, mikä irti saadaan. Kesätöiden tuomat lisäansiot ovat ihan puhdasta luksusta! Se tunne, kun voit tilata koko vuoden satsin piilolinssejä kerralla tai ostaa jotain muuta ihan yhtä arkipäiväistä ja tarpeellista. Keväällä tein jopa listan kaikesta isommasta hankittavasta, mitä ostan heti kun siihen on varaa. Opiskelijat elävät kesästä kesään? :D

Äitiys tuo opiskeluun hirvittävän paljon lisää motivaatiota, se on varma. Loppujen lopuksi jokainen kyynel ja hikipisara, joita opintojen vuoksi vuodatetaan, on oman lapsen ja perheen hyvinvoinnin ja paremman tulevaisuuden eteen. Tämä on toisaalta hienoa ja ainutlaatuista aikaa, mutta kyllä hinku on kova jo päästä kiinni töihin ja säännöllisiin tuloihin ja maali on koko ajan kirkkaana mielessä. Ja täytyy sanoa, että minulla yhden lapsen äitinä on oikeasti helppoa. Nostan kättä lippaan useamman pienen lapsen kanssa opiskeleville äideille, olette oikeita arjen sankareita.